Todellisen Afrikan ääni.
Tällä kaverilla on vähän eri lähtökohdat kuin Pikku G:llä. Tänä kesänä Provinssirockissa esiintynyt Emmanuel Jal taisteli viisi vuotta Sudanin sisällissodassa lapsisotilaana. Jalin pelasti lähes varmalta kuolemalta Unicefin työntekijä, joka vei pojan Keniaan. Siellä Jal pääsi ensimmäistä kertaa kouluun, ja kuuli hiphopia.
Kun perhe on kuollut, kotimaa riekaleina ja ei edes tiedä omaa syntymävuottaan, on tosiaan syytä sylkeä vihaa ulos. Tämän takia Shadow of Death on vakuuttavampi kuin yksikään viidenkymmenen sentin gangsta (jonka videopelitodellisuutta Jal kutittelee 50 Cent -nimisellä rapilla). Muutenkin materiaali on rankempaa kuin ahdistavimmassakaan South Centralin crack-helvetissä.
Harvoin kolmannen maailman konfliktit saavat äänen länsimaisessa popmusiikissa. Tämä aspekti Jalin musiikissa tuo välittömästi mieleen Bob Marleyn. Mielleyhtymä ei ole kaukaa haettu, sillä Jal sämplää Jimmy Cliffiä Many Rivers to Crossilla, mutta päivittää kappaleen Afrikan nykytilanteeseen. Eikä tämä ole pelkkä poliittisen retoriikan oppitunti, vaan musiikillisestikin Jal alleviivaa laulun alkuperäistä sanomaa, joka soi uudessa versiossa hieman synkempänä, mutta oudolla tavalla toiveikkaampana.