Hämyisän hulvatonta progepsykedeliahippailua.
Merkit ovat pahat: hipinnäköisten tyyppien ylivärikkäsiin kansiin on pakattu levy, jonka aitoon 60-luvun psykedeliahenkeen vaikealukuisesti kirjatut biisinnimet ovat hassuja.
Itse kappaleet kertovat esimerkiksi Swankle-nilkankiillotusaineesta ja Veijo-nimisestä käärmeestä. Lukuisien oboe-
viulisti- ja tiesmikävieraiden lisäksi bändissä on huilisti ja siinä on folk-vaikutteita.
Vastoin kaikkia tässä valossa luotuja olettamuksia Jeavestonen toinen levy on oikein mainio.
Spices, Species and Poetry Petrol kauhoo korville progressiivista psykedeliaa ja hassutupakilta tuoksahtavaa sumuilua runsaskätisesti. Bändin ote on kuitenkin ehtaa asiaa. Vaikka biisit ovat vaihtelevia tunnelmiltaan, eteeriset osiot rullaavat yhtä vaivattomasti kuin fuzz-pitoiset rock-osuudetkin. Huilu ja rikas ”ylimääräinen” instrumentaatio tuovat sointipalettiin mehukkaasti lisäväriä, lähinnä iloisia ja kepeitä kukkaissävyjä.
Kappaleiden elämänmyönteinen tunnelma välittyy hienosti ilmavan luomuotteen sekä paikoin huuruisempaa Beatlesia tai alkupään Pink Floydia muistuttavan meiningin ansiosta. Kuivakan perinnetietoinen tuotanto kytkee levyn oivasti ajattomuuden jatkumoon.