Hartaasti pelottavaa pohjoista tunnelmointia, taas.
On hämmästyttävää huomata, että Jolly Jumpersin on voinut laskea maailman parhaiden rockyhtyeiden joukkoon jo vuoden 1993 Rurality-levystä lähtien. Tyrnäväläiset ovat niitä harvoja, joiden levyt vievät paikkaan, johon kukaan muu ei vie.
Fantom Zone seuraa orkesterin tähänastisia mestariteoksia Hometown Hi-Fi (2004) ja Mobile Babylon (2006). Välityöstä puhuminen olisi absurdia, mutta aivan näiden veroiseksi klassikoksi en uutuutta nostaisi.
Biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa ja tremolovetoinen tunnelma pidetään kautta linjan yhtäaikaisesti hartaana ja uhkaavana. Viimeistä niittiä, tämän levyn Catskills Crashia ei vain vielä ole löytynyt.
Ei sillä, että varsinaisesti parempaa osaisi toivoa. Fantom Zonella Jolly Jumpers kehittää ilmaisuaan nyanssien tasolla. Petri Hannus käyttää lämpimästi murisevaa ääntään monipuolisemmin kuin koskaan.
Jonkinlainen syrjäseutujen rajatilauskonnollisuus on esillä entistä selkeämmin, heti avausraidalla The Number sekä Mountain Chantilla. Toisaalta levy vilisee tumman romantiikan avainsanastoa meskaliinista pahoihin silmiin. Tässä on kaikki, siis.