Ian Curtisin albumijäämistö uudelleen masteroituna.
Harva artisti vetää näin hiljaiseksi. Tietysti Joy Divisionissa vaikuttaa yhtyeen tarina. Se, että laulaja-sanoittaja Ian Curtis poistui omakätisesti keväällä 1980, juuri ennen yhtyeen suurimman singlehitin (Love Will Tear Us Apart) ja toisen albumin (Closer) julkaisua. Populaarimusiikissa kaikki poikkeava toiminta vaikuttaa kuuntelukokemukseen. Joy Divisionin tapauksessa musiikin puhuttelevuus kohoaa yli esittäjien yksityiselämän.
Buzzcocksia ja Sex Pistolsia matkivasta Warsaw-punkbändistä kehittyneen Manchester-nelikon esikoisteos Unknown Pleasures (1979) on musta kitararockpainajainen, jossa yksikään nuotti tai lause ei tihku toivoa.
Ihmisruumiin mielihyväkeskuksista ja sosiaalisista tukiverkoista vieraantuminen jatkuu Closerilla, jonka avarampi tuotanto tekee levystä esikoista kohtalokkaamman. Kaikkensa antavan Ian Curtisin hautaasyleilevä laulu, Bernard Sumnerin piikkilankakitara ja Stephen Morrisin konerumputyöskentely. Ainoana ihmisyyden pilkahduksena Peter Hookin korkealle viritetty, melodinen basso. Muuta ei ole. Enempää ei tule. Klassikkokirjoista ja -elokuvista julkaistaan uusintapainoksia, mutta rocklevyjen kohdalla napistaan. Joy Divisionin tuotanto on löytynyt mid price -hintaisena jo vuosia, mutta näiden levyjen jälleenpaketointi on täysin oikeutettua. Remasteroinnissa Unknown Pleasures ja Closer ovat saaneet äänikuviinsa lisää tilaa, ja instrumentit erottuvat voimakkaampina, kun näitä verrataan vaikkapa vuoden 1992 cd-painoksiin.
Kylkiäisinä tulevat, virallisesti ennen julkaisemattomat keikkataltioinnit Manchesterin The Factorysta heinäkuulta 1979 ja University of London Unionista puoli vuotta myöhemmin ovat rupisia yleisön joukosta tehtyjä käsipeliäänityksiä. Sisävihkosten haastatteluiden perusteella yhtyeen jäsenet eivät Curtisia lukuun ottamatta olleet koskaan tyytyväisiä studiomateriaaliinsa. Tuottaja Martin Hannettin olisi pitänyt saada heidät kuulostamaan samalta kuin keikalla. Siksi onkin hienoa kuulla, millaisen soundin perään silloiset punkjätkät Sumner ja Hook itkivät.