Instrumentaalista häkäsoulia.
Juhani on suomirapin omaleimaisimpia ja pitkäikäisimpiä tekijöitä. Viimeksi Monspille pari kiekkoa levyttänyt Pekka Juhani Arola on nyt siirtynyt astetta pienemmän Timmion Recordsin kyytiin ja kokonaan instrumentaalisen musiikin pariin. Ilmeisesti levy-yhtiövaihdoskin liittyy instrumentaalisuuteen ja jatsahtaviin sävyihin.
Tuottajana Juhani on aina osannut etsiä mielenkiintoisen suttuisia sampleja, ja niitä löytyy reilu pino myös Häkälöylyiltä. Albumi nimi on sikäli osuva, että biisien tunnelma ja soundi ovat tekijälleen tyypillisesti todella savuisia.
Suurin haaste on tietenkin instrumentaalisuus. Juhani on kiinnittänyt sovituksiin ja sampleilla muodostettuun biisirakenteeseen enemmän huomioita kuin puhelaulua sisältävillä albumeillaan. Silti joka käänteessä odottaisi kuulevansa Juhanin persoonallista ja leppoisaa jutustelua häkäsoulin ryydikkeenä.
Toisaalta nyt Juhanin taustat saavat ensimmäistä kertaa ansaitsemansa huomion. Ne kun ovat analogisessa nuhjuisuudessaan paitsi viehättäviä myös oivaltavia.