Karilla ja Ristolla on tietoa enemmän kuin Jyrki Otilalla.
Mielessä kangasteli kaikenlaista, kun tästä projektista ensi kerran kuulin. Ehkä Risto-yhtye ruoskisi Tampereen johtavan pervertikon Risto Ylihärsilän johdolla Kari Peitsamosta vielä kerran esiin sen kokeilijan, joka hänestä tunnetusti löytyy? Pikkaisen petyin, kun tajusin, että Peitsamohan se on tehnyt kaikki biisit ihan itsekseen, Risto ”vain” säestää, tuottaa ja sovittaa.
Mutta mitäs sitten? Maestro on kuin onkin kiristetty tällä albumilla aivan ässävireeseen. Kaikki mikä Peitsamossa on kaunista, on albumilla kristallinkirkkaasti läsnä. Peitsamon vilpitön elämänasenne antaa hänen laulaa hyväksyvään sävyyn niin Jeesuksesta, panemisesta, Trabanteista, RAF-terroristi Brigitte Mohnhauptista kuin rautatiestäkin. Mies kuulostaa jatkuvasti vitsikkäältä, muttei kertaakaan vitsiltä. Pahalistalle taas päätyvät ainakin pankkiirit, materialistit ja pillerit. Kai te tiesitte, että ”Each and every banker is a lowdown dirty crook / sucking human blood behind his account book”? Risto säestää Peitsamoa kautta linjan hillityn svengaavasti ja tavattoman irtonaisesti. Peitsamo on minimalisti, joten Ristokin sävyttää biisejä pikku nyansseilla. Koko ajan on tunne, että nyt ei ole studiossa paljon arvailtu. Näillä ihmiset tietävät mitä tekevät.
Sitä paitsi kyllä levylle on ujutettu sitä kaipaamaani virkistävää musiikillista outoiluakin. Avausraita I’m a Rocker, Part 1 on silkkaa surinaa, taustalaulut voisi muutamassa yhteydessä ottaa huumorina jos haluaisi, kitaratkin pörisevät muutamaan otteeseen aika tappavasti. Teksteistä sekä rockin tradition, kommunismin perinnön että nykysaksalaisen ostalgian monimielisesti haltuunsa ottava Back in the DDR on ehkä hillittömin: ”Back in the DDR / Where everybody is a star / and Trabant is my car”.
Harhaisiin odotuksiini nähden ei ehkä ihan nelosen levy, mutta ihan vaan musiikkia sisältävänä levynä helposti, ehkä enemmänkin. ”I don’t wanna live in Finland no more, this is a land of natzi pigs”. Näin on!