Itsevarmaa ja tyylirikasta brittipoppia trendien ulkopuolelta.
Tätä helsinkiläisbändiä on ehditty hypettää melko tavalla ennen ensimmäistä albumia. Hypen kanssa tasapainoilu on vaikea laji, jossa Kiki Pau on onnistunut
sen verran hyvin, ettei itselläni ollut missään vaiheessa negatiivisia odotuksia levyä kohtaan. Taidokkaasti hoidettu markkinointi, siis. Nostatuksen aiheuttajina ovat olleet ep:t, mikä on sympaattisen perinteikäs ratkaisu näinä blogeissa leviävien mp3:sten päivinä.
Yhtyeessä on jäseniä muun muassa Somasta, mikä selittää Olavi Uusivirran hehkutuksen, jakaahan herra bändin rumpupallin Heikki ”Idols” Paasosen kanssa. Kiki Paussa on kuitenkin kyse varsin suvereenista tyylien sekoituksesta, ei mistään pikaruokamusiikista. Pohjavireenä koko hommassa on perinteinen 90-luvun brittipop, joka saattaa soundien osalta olla tuottaja Nick Trianin ansiota.
Kiki Pau välttää vuosituhannen taitteen suomalaisen brittipop-aallon liiallisen kliinisyyden. Biiseissä on siis muutakin kuin hienoja soundeja tai kekseliäitä sovituksia. Eniten ilahduttavat rockabilly-rautalanka-vaikutteet, jotka soivat heti levyn aloittavalla Pit Bull -biisillä.
Rytmimusiikin alalajien ennakkoluuloton käyttö tuo mieleen myös Vampire Weekendin, vaikkei Let’s Rockissa missään nimessä olekaan samanlaista ajan hengessä roikkumista.
Kitaraa on käytetty oivaltavasti, ja sen vaeltelevaa soittoa jaksaa kuunnella, vaikkei tuota kielisoitinta muuten niin tärkeänä pitäisikään. Esimerkiksi Going Steadyn kahden kitaran näppäilyt kuulostavat upealta. Toinen kitaroista lienee soitettu sähkökitaralla ilman vahvistinta, ainakin mielenkiintoisesta soundista päätellen.
Lauluosuudet vaeltelevat hieman samaan tyyliin, ja paikoin lyhyet kappaleet jäävätkin hahmottomiksi. Hieman yli puolen tunnin mittainen albumikokonaisuus on kuitenkin juuri sopivan lyhyt, jotta toistoja kertyy riittävä määrä heikompienkin kohtien hyväksymiseen.
Kaiken kaikkiaan Let’s Rock on viehättävän haavoittuva, tyylillisen itsevarma ja muodoltaan ihastusta herättävä. Hiljaiseloa maassamme viettävä musiikkityyli herää Kiki Paun käsittelyssä eloon.