Pepe Troublen soolodebyytiltä löytyy muutakin kiinnostavaa kuin pitkä lista vierailijoita.
King Of All The Animals -nimen takana on Tigerbombs-yhtyeestä tuttu kitaristi Pepe Trouble. Paper Beats Rock on Pepen soolodebyytti, jolla vierailee käytännössä koko Suomi-indien kerma Brightboyn Antti Westmanista ja Pintandwefallin tytöistä Samae Koskiseen. Jo pelkästään The Snowflake Songin tiedoissa luetellaan 20 vierailijaa, joista 15 taustalaulajien roolissa.
Vierailevina soittajina on muun muassa Sister Flon, Laurilan ja Tigerbombsin jäseniä. Risto-yhtyeestä kuullaan kosketinsoittaja Risto Ylihärsilää sekä pasuunaa ja mandoliinia soittavaa Tuomas Erikssonia.
Huolimatta yli kolmikymmenpäisestä vierailijajoukosta Paper Beats Rock on yhtenäinen kokonaisuus ja nimenomaan Pepen taidonnäyte. Tiedotteessa ”Tampereen Phil Spectoriksi” tituleerattu taituri on säveltänyt, sanoittanut ja tuottanut koko projektin pääasiallisesti itse ja vastaa osittain myös soittopuolesta.
Tigerbombsin riveissä Pepeä on totuttu kuulemaan pirteän ja tanssittavan autotallirockin parissa, mutta sooloprojektinsa kanssa mies on kallistunut melodisempaan, maalailevampaan ja melankolisempaan suuntaan.
Pääyhtyeestä tuttu pilke silmäkulmassa -asenne ja veikeä retroilu ovat tallella, mutta materiaali muistuttaa ennemmin brittipopin suuruuksia. Nimistä esimerkiksi Blur ja David Bowie juolahtavat mieleen useamman kerran, viimeksi mainittu erityisesti Nick Trianin tulkitsemassa kappaleessa Crazy You.
Trianin kauniimpi puolisko Astrid Swan tuntuu nykyään ihastuttavan kaikessa mihin ryhtyy, niin myös duetoidessaan Jukka Salmisen (Tigerbombs, Tapes, Laurila) kanssa kappaleen Killing Fields. Ihastuttava on myös hassun huvipuistopoljennon kuljettama I Dance My Night Away.
Hatunnosto erityisesti siitä, että mittava vierailijajoukko ei varasta huomiota – paitsi tässä arviossa. Pepe pysyy ”eläintensä” kuninkaana ja hallitsee kokonaisuutta sirkustirehtöörin tavoin, omaan visioonsa luottaen. Lopputuloksena on hyväntuulisena helisevää, värikästä ja yllättävääkin musiikkia, joka ei ujostele, vaikka kuulostaisi välillä vähän höpsöltä.