Kaunista ja lempeää muttei missään nimessä mullistavaa
Hiljainen on uusi äänekäs, julisti norjalaisduo Kings of Convenience vuonna 2001 julkaistun esikoisensa nimessä. Vaikka väitteen paikkansapitävyys jäi kyseenalaiseksi, duo julkaisee samaan estetiikkaan nojaten kolmatta albumiaan, kun edellislevy Riot on an Empty Streetistä on kulunut jo viisi vuotta.
Kuten arvata saattaa, Erlend Øyen ja Eirik Glambek Bøen lempeä yhteislaulu ja -soitto sulattavat sydämiä siinä missä ennenkin. Declaration of Dependencella vain rytmit keinuvat monin paikoin edellisalbumeita lempeämmin ja pitävät huolen kuuntelukokemuksen mukavuudesta.
Mitään uutta akustisen herkistelyn saralla Kings of Convenience ei kuitenkaan tarjoa. Koko konsepti kaikessa laadukkuudessaan tuntuu hieman puhkikulutetulta.
Siitä huolimatta Rule My Worldin palmun varjossa keinuvaan riippumattoon vievät tunnelmat sekä My Ship Isn’t Prettyn hauras vähäeleisyys riittävät tekemään Declaration of Dependencestä mitä miellyttävimmän ääniraidan kiireettömien iltapäivien taustalle.