Nuo tutut ukot itse kaivamassa haudassaan
Jouni mylvii mausoleumeista, Jari paukuttaa peruskomppia ja Janne – no joo. Kotiteollisuus on tehnyt uuden levyn. Väärin ymmärrettyä taiteilijaa Jouni Kalervo Hynystä mukaillakseni Kotiteollisuuden analysoiminen on ankeaa ja väkinäistä kuin härmäpelimannin tipaton tammikuu.
Ehkäpä annan hitot analyyseille. Heittäydyn villiin tunteen virtaan ja annan kolmikon tulla tykö. Ja mikäpä on miesten tullessa, kun Mikko Karmilan vääntämät soundit ovat taas niin mujakat, että lahkeet lepattavat, vaikka kuuntelisi levyä iPodista. Kuulun siis niihin pippelinverukkeen räplääjiin, joista Jouni huomauttaa levyn nimikkokappaleessa.
Levyllä on pari muutakin hyvää huomiota, mutta en enää muista niistä kuin Jumalan, herranpelon ja akattoman saunan.
Albumilla on myös pari hyvää kappaletta. Saan näyn tulevaisuuden vanhainkodin bändistä soittamassa saksalaista speed metalia kansantajuiseen muotoon. Toinen on Isä meidän, ihan siksi että siinä on alussa ja lopussa kirkkourut ja Hynynen onnistuu huutolaulussaan paremmin kuin koskaan.