”Suomalaista melankoliaa ei Putron levyjen vaikutusalueella pääse karkuun, vaikka sävellaji ei noissa sfääreissä aina liikukaan”, kirjoittaa Virve Nyyssönen arviossaan.
Teksti: Virve Nyyssönen, kuva: Ville Juurikkala
Samuli Putro: Taitekohdassa
Kaiku
Suomirock-ikoni kasvattaa hahmogalleriaansa.
Pitkän ja ansiokkaan uransa myötä Samuli Putro on noussut siihen pieneen joukkioon muusikoita, joita voi tituleerata suomirockin ikoneiksi. Ja harvinaista kyllä, Putro on tehnyt tämän jo eläessään.
Zen Cafén jälkeinen sooloura on tuonut miehelle paljon uusia faneja. Putron neljäs soololevy onkin Tavalliset hautajaiset -menestysalbumin (2012) jälkeen yksi kevään odotetuimmista tapauksista.
Levyn ensimmäinen single Kuka tahansa kelpaa on artistin omien sanojen mukaan ”eroottissävytteinen tanssibiisi aivojaan käyttäville ihmisille”. Mainittu eroottissävytteisyys on tässä tapauksessa kuitenkin hyvin hienovaraista ja popahtavaan kaapuun puettua. Vähintään yhtä eroottinen, mutta samalla paljon mielenkiintoisempi kappale on Synnyin tahtomaan sut. Kun Putro laulaa: ”On määränpääni sun lanteet / sun vartes ujolta näyttää / mutta tiedän sen huijaavan kuin riivattu leija”, voi melkein kuulla, kuinka Suomen väkilukua kuvaava käyrä kääntyy nousuun.
Samuli Putron musiikki marssii aina sanoitukset edellä – hän onkin ennen kaikkea juuri runonlaulaja.
Sävellykset ovat maltillisia ja nerokkaan yksinkertaisia, hyvin maanläheisiksi vanutettuja. Ne on tehty kannattelemaan todentuntuisten, helmoistaan hieman rispaantuneiden tarinoiden painoa ja niihin kietoutuneiden ihmisten karuja kohtaloita. Suomalaista melankoliaa ei Putron levyjen vaikutusalueella pääse karkuun, vaikka sävellaji ei noissa sfääreissä aina liikukaan.
Samaistumispintaa löytyy jokaiselle, sillä levyn hahmogalleriassa on koko joukko eri ikäisiä ihmisiä aina koulukiusatusta pojasta yksinhuoltajaisään. Kaikkien näiden hahmojen myötä levyä voi luonnehtia jopa näytelmälliseksi.
Taitekohta päättyy aina yhtä ajankohtaiseen, humaaniin pyyntöön: Älkää unohtako toisianne. Se on hyvä neuvo se.
Arvio on julkaistu Rumbassa 2/14.