Kovasti on Palma Violetsia hehkutettu brittirockin uudeksi pelastajaksi – onko väitteissä mitään perää?

Brittimedian uuden lemmikkibändin debyyttialbumin sai arvioitavakseen Oskari Onninen, jonka mukaan albumin meriitit eivät aivan vastaa sille asetettuja ruusuisia ennakkohehkutuksia.

Teksti: Oskari Onninen, kuva: Palma Violets Official Facebook

Palma Violets: 180
Rough Trade

Jeesus ei tule oletko valmis.

Halleluja! Tässä ratsastaa aasilla brittirockin virallinen pelastaja! Palma Violets on 2010-luvun Oasis, Clash ja Libertines! Tai niin ainakin Rough Traden ja NME:n hypekoneisto on yksissä tuumin päättänyt.

Totta toinen puoli. Palma Violetsia voi hyvällä omallatunnolla verrata Cut the Crapiin vuonna 1985 kompastuneeseen Clashiin, 2000-luvun alun Oasikseen tai romahtamaisillaan vuonna 2004 olleeseen Libertinesiin.

180:n avausraita, NME:n vuoden biisiksi valitsema Best of Friends näyttää, että Palma Violets pystyy tällä hetkellä luomaan kolme ja puoli minuuttia kiinnostavaa musiikkia. Sillä ei vielä ihan brittirockia pelasteta.

NME oli ehkä sittenkin oikeassa kysyessään toissa vuonna tuplakannellaan, onko Suuri Pelastaja The Vaccines vai Brother, sillä The Vaccinesin sympaattisella tavalla näkemyksetön debyyttilevy on yhä vuosikymmenen onnistuneinta brittirockia. Palma Violets taas joutaa suoraan indiekaatikselle, sillä bändin sanottava rajoittuu fraseologiaan ja biisinkirjoitustaito yhteen ässäsingleen.

Arvio on julkaistu Rumbassa 1/13.