Olemme saaneet joukkoomme suomiprogen Hortto Kaalon.
Kuusumun Profeetan aikaisemmat levyt ovet menneet enemmän tai vähemmän huomiotta ohi, mutta Lyhtykuja pysäyttää. Se on melkoisen vaikea ja kompleksinen kokonaisuus, joka paljastaa uusia puolia itsestään jokaisella kuuntelukerralla.
Lyhtykuja on vaikkapa ”proge”-genreen luokiteltavissa oleva, teemallinen kokonaisuus, jossa hallitsevassa roolissa on yhtyeen johtohahmon Mika Rätön laulu. Kaiken kaikkiaan yhtyeen jäsenet eivät briljeeraa teknisellä osaamisellaan vaan ennemminkin rytmisellä oivaltavuudella ja soundimaailman rikkaudella.
Mutta se laulu sitten. On helppo huomata, että Rätön ilmeinen esikuva on ollut Peter Hammill, jonka äärimmäisen joustavaa tulkintatapaa Rätön laulu jäljittelee. Ongelma vain on se, että suomenkieliset tekstit – olkoon kuinkakin synkät, ihanparhaassa Hammill-hengessä – istuvat kovin huonosti moiseen ilmaisuun. Siksipä hieman ylitulkitut, paatokselliset ja usein alarekisterissä kulkevat , vahvasti väristetyt lauluosuudet tuovat mieleen suomalaisen romanimusiikin klassikon, Hortto Kaalon.