Jackson elää! Kuulostaa retrofuturismilta
On Little Boots, on Lady Gaga – puhumattakaan Róisín Murphysta jaAlison Goldfrapista. Mitä La Roux voi tarjota, jota ei heiltä kuule? Ainakin upeita syntikkasoundeja, jotka eivät ole kuulostaneet yhtä 80-lukulaiselta sitten 1980-luvun.
Elly Jacksoniin henkilöityvän La Rouxin toinen osapuoli Ben Langmaid pysyttelee koskettimien takana, jotka ovat yhtä tärkessä osassa kaksikon soundia kuin Jacksonin laulu. Vokalisti tuo mieleen Annie Lennoxin ja Robynin, duo Yazoon, Erasuren ja Human Leaguen.
Retrofuturistiseksi popiksi kuvailtu La Roux on poikkeuksellinen debyyttialbumi: se on kovin yksipuolinen. Yleensä ensilevyt ovat hiukan levällään, koska niille on valikoitu biisejä pitkältä ajanjaksolta. La Roux vaikuttaakin enemmän ajan hermoon iskevältä projektilta kuin itsensä löytäneeltä yhtyeeltä.
Kokonaisuus puuduttaa, mutta parhaimmillaan (In for the Kill ja Quicksand sekä pateettiset balladit) brittiläinen La Roux viihdyttää lähes yhtä viettelevästi kuin uusiseelantilainen Ladyhawke.