Bisneksen suurimman kääpiön paluu
Voin kuvitella, että jokin Louise Harmanin (alias Lady Sovin) sisällä kuolee aina, kun hän näkee Lily Allenin kuvan lehdessä. Louise varmasti ajattelee Lilyn uran kuuluvan itselleen: hänen pitäisi olla nuoren naispuolisen Britannian nokkela, katufiksu ja sievä ääni.
Jigsaw on Lady Sovin kolmas albumi kolmannella eri levy-yhtiöllä, ja se kuuluu. Se on sekalainen säkki hyviä ja huonoja ideoita, joista kaikkien tarkoituksena on selvästi siirtää Lady hiphopista kohti valtavirtapoppia. Sääli vain, ettei hän ole kovin kummoinen laulaja. Eikä tekstittäjäkään. ”I'm weird / you're weird / let's be mates”, Lady laulaa jo avausraidalla. Samalla hän osoittaa, ettei kukaan, joka tietää olevansa outo, oikeasti ole sitä.
Tästä käynnistyy matka, jonka varrella lainataan The Curen Close to Me -klassikkoa, leikitään vanhan Blur-indien kanssa (Student Union) ja sirotellaan epäonnistuneita metaforia. Niin paljon vaivaa on käytetty, että lopputulos toisella korvalla kuulostaa ihan hyvältä. Onneksi tarvitsisi kumartua antaakseen kääpiön päästä kuiskaamaan korvaansa.