Ruotsalaisia taikaballadeja nuoresta rakkaudesta.
Tässä lienee vuoden kovin debyyttialbumi. 27-vuotias Oskar Humlebo alias Moto Boy osaa tehdä niin läpitunkevan kauniita kappaleita, ettei siinä tunnu olevan välillä mitään järkeä.
Levyn kansi hämää aluksi. Siinä kajalilla ja huulipunalla naamansa sotkenut artisti ilveilee kuvottavan kornissa kasarihengessä. Jokseenkin kasarivaikutteista on itse musiikkikin, mutta onneksi se on kaikin puolin kansitaidetta koskettavampaa. Mainio Moto Boy herättää mielleyhtymiä niin Morrisseyhin, Prefab Sproutiin kuin Rufus Wainwrightiin. Tuskin Jeff Buckleyn tai maanmies Jens Lekmaninkaan fanit tähän pojuun pettyvät.
Levyn uneliaan kauniit ja paikoin patetian rajoilla keikkuvat herkistelyballadit ovat omiaan kuunneltavaksi lohduttomuuden tilassa. Kannattaa kokeilla vaikka kännisten itkuraivareiden jälkeen. Jos fiilis on aavistuksen parempi, voi aina nauttia Young Loven ja Blue Motorbiken kaltaisista menevämmistä herkkupaloista.
Omintakeinen ruotsalaistaiteilija ei kavahda käyttää lavalla korkokenkiäkään. Köyliön Lallintalolle Moto Boyta ei siis välttämättä kannata buukata.