L-setää ahdistaa.
Se että nelikymppinen LL Cool J tavoittelee 17-vuotiaan maailmaa, on luonnollista. Tuon ikäisenä James Todd Smith nimittäin – sen lisäksi että avasi Def Jam -merkin menestyksen – teki oikeasti elinvoimaista jälkeä suurinta läpimurtoaan vielä odottavan kulttuurin kehyksissä.
Se, että hän vuonna 2008 lurittaa noidenkin aikojen tuotoksiinsa verraten lapsellista, keskenkasvuista sovinismia ja rap-uhoa sisältävää paskaa, ei enää ole.
LL on todella hädissään katu-uskottavuutensa puolesta ja hakee rap-piirien hyväksyntää puolella levyn raidoista. Yllättävää on, että hän jopa onnistuu kuulostamaan vakuuttavalta muutama sekunti kerrallaan, vaikka tietenkin on pelastautumisyrityksineen vähintään kymmenen vuotta myöhässä.
Exit 13 on levy, jolla kauan sitten pelistä pudonnut mc todistaa edelleen osaavansa kirjoittaa riimejä.
Harmi ettei LL:llä ole oikeastaan ikinä ollut mitään sanottavaa, sillä tällä karismalla ja tähtimerkkien asennolla muukin kuin taloudellinen menestys olisi ollut tarjolla. Ne muutamat ilmiselvät diskohitit Uncle L:lle tästä kuitenkin suo.