Ei kantsi käydä mitään leijuu.
Peruna ja timantti oli niin loistava debyytti, että Loost Koosin toinen levy olisi voinut helposti osoittautua pettymykseksi. Ei väistetä jos ei tunneta nousee kuitenkin näillä näkymin samaan kuin edeltäjänsä: vuoden parhaiden suomihiphop-levyjen joukkoon.
Työnimellä ”Predator” kulkenut albumi on aikaisempaa sekä tunnelmoivampi että jytisevämpi. Mukaansatempaava Muusshia herättää mielenkiintoa juuri sillä tavalla kuin avauskappaleen kuuluukin.
Särre riimittelee ajatuksella asioista, joihin on helppo samaistua. Aikuistumisen vaikeutta pohtiva Kotibileet on tästä hyvä esimerkki. Keikoilla päännyökyttelyyn kannustaa esimerkiksi tylysti tykyttävä Pakkasta (kräkkräk). Levyn paras biisi on Helsinkii, joka toimii hienona vastinparina debyytin Takaisin Tallinnaan -kappaleelle.
Mietteliäästä äänensävystä huolimatta Loost Koos ei ole menettänyt huumorintajuaan. Särren kompuroivat sanaleikit ovat edelleen riemastuttavia, ja Arsin ja Väiskin tehtailemat taustat piristävät arkenakin. Loost Koosin asenteesta voisivat kaikki suomiräppärit ottaa oppia: jos osaa nauraa itselleen, ajoittaiseen uhoonkin voi uskoa.