Pastissin takaa paljastuu nippu loistavia lauluja.
Mitäs tämä on? On Whitten ja Sampedro, eli selviä Crazy Horse -viittauksia. Kansivihkosessa kiitetään Jesse Sykesiä ja Kathleen Edwardsia (jonka debyytistä bändi on mukaillut nimensä), eli kahta vaihtoehtocountryn omaperäisintä naista. Ja jopa Gary Hefferniä, joka on jo todella obskuuri tekijä, joskin miehen Painful Days on kieltämättä yksi vaihtoehtocountryn kadonneista mestariteoksista.
Miksi kannessa kuitenkin seisoo sen näköisiä kavereita kuin Pohjanmaalla grillijonossa?
Kun ainoa viittaus albumin suomalaisuuteen on se, että levyn on äänittänyt J. Pietilä ja kiitoslistalla on muun muassa Maija Vilkkumaa,
ollaan taidokkaan pastissin äärellä. Pienellä kuopimisella selviää, että taiteilijanimen takana on The Peppermints -nokkamies, Rokatessa roiskuu -kirjat toimittanut Timo Rautio.
Luke Whitten -nimellä pari vuotta sitten debytoinut Rautio on erinomaisessa vedossa. Melodiat soljuvat, sanoitukset toimivat ja mies on sukupolvessaan harvinaisuus: englanniksi laulava 80-luvulla debytoinut suomalainen, jonka englanti ei kuulosta tankerolta.
Bändisoundi on sähköisen rouhea, ja meininki on springsteenmäisen intohimoista. Ainoa miinus onkin – pastissinomaisen isojen nimien taakse piiloutumisen ohella – hieman demomainen soundi.