Joanna Newsomin Have One On Me on Oskari Onnisen mielestä ”huippuharpistin järkälemäinen mestarityö”. Hänestä Newsomin vertaaminen Joni Mitchellin ja Kate Bushin kaltaisiin legendoihin on ”ylisanojen sijaan silkkaa realismia”.
Joanna Newsom: Have One On Me
Drag City
En ollut lukenut yhtään arviota tai minkäänlaista muutakaan analyysia Joanna Newsomin kolmannesta levystä, kun kuulin sen ensimmäisen kerran. Samasta hetkestä lähtien olin pohjattoman varma, että albumi on poikkeuksellinen merkkiteos.
Samalta olisi varmaankin tuntunut kuulla Radioheadin OK Computerin kaltainen klassikkolevy tietämättä lainkaan sen arvostuksesta tai musiikillisesta merkittävyydestä.
Newsomin edellinen albumi Ys oli muodoltaan hankalaa, mutta monin paikoin häikäisevää keskiaikaista novellifolkia. Kaikkien odotusten vastaisesti 28-vuotiaan Newsomin uran todellinen magnum opus on kuitenkin jättiläismäinen Have One On Me.
Albumikokonaisuuden kolme vinyylimittaista levyä, päälle kahden tunnin menevä yhteiskesto ja seitsemän minuutin hujakoilla pyörivä biisien keskimitta saattavat vaikuttaa aluksi pelottavilta. Levy on kuitenkin paljon helpommin lähestyttävä kuin nämä tekniset tiedot antavat olettaa.
Järkälemäisyydestään huolimatta levy on täysin kuunneltavissa läpi myös yhdeltä istumalta. Se jos mikä kertoo tämän albumin voimasta.
Edeltäjäänsä sävykkäämmin ja runsaammin sovitettu albumi todistaa vedenpitävästi, miksi 28-vuotiasta Newsomia voi huoletta ylistää yhdeksi aikansa lauluntekijäsuuruudeksi. Hänen vertaamisensa Joni Mitchellin ja Kate Bushin kaltaisiin legendoihin on ylisanojen sijaan silkkaa realismia.
Newsom rakentaa harpullaan polveilevia biisijärkäleitä, jotka saattavat versoa ensin seitsemän minuuttia eri suuntiin, huipentua lyhyeksi kliimaksiksi ja rauhoittua ennen päättymistään.
Albumin kappalerakenteita on aluksi todella hankala hahmottaa. Kuunteluiden myötä ne paljastavat välähdyksittäin Newsomin ällistyttävän taidon rakentaa vajaaseen kymmeneen minuuttiin mestarillisesti orkestroitu musiikkidraama, jonka tekstissä etenevä tarina on kuin pienoisnovelli.
Ammennettavaa levystä riittää niin paljon, että sen sisäistäminen pohjiaan myöten vie varmasti vielä vähintään kuukausia tai vuosia. Toisin sanoen jouduin päivittämään autiosaaren levyjen listaani tänä keväänä, kiitos Joannan.
Teksti: Oskari Onninen, kuva: Drag City
Arvio on julkaistu Rumbassa 7/10.