Turusta tärähtää erittäin asiallista stonerkamaa
Vaikka Mangoo kutsuu itseään fuzzpopiksi, ote on raskas ja raju. Black Sabbathin ja aavikkosessioiden lisäksi on kuunneltu huuruisempiakin jytäveikkoja, sillä stonerrytkytyksen sekaan mahtuu herkullisen avaruudellisia scifipaloja ja psykedeelisiä vyörytyksiä.
Mangoon nokkamies on Dominikaanisesta tasavallasta, ja ryhmän sointia värittää erittäin maukkaasti käytettysyntetisaattori, joten omaleimaisuutta riittää. Lajin keskivertoedustajaan verrattuna Mangoo pyrkii esittämään enemmän popkoukkuja, ja kyllähän niitä esimerkiksi The Shit -biisistä löytyykin. Siten Mangoo aukenee melko nopeasti eikä välttämättä vaadi pimeydessä vaeltamista, kuten jotkin stonerbändit tapaavat tehdä.
Mangoon vahvuus on tiheässä bändisoundissa, yleisessä toimivuudessa ja jylhissä hitureissa, joissa monipuoliset sointivärit pääsevät oikeuksiinsa. Junnaribiiseihin taas on sattunut turhan monta yhdentekevämpää palaa, kuten Birds of Prey, mikä hieman verottaa arvosanaa. Kyllä tällä levyllä silti mennään maailmalle liput liehuen.