Outolintu liihottaa ajassa ja avaruudessa
Kuvaavasti esihistoriallisen karvanorsun mukaan nimetty atlantalainen Mastodon on progehöysteisellä ja hardcoretaustaisella rockillaan 2000-luvun kiinnostavimpia bändejä. Sen monimuotoista ulosantia on vaikea kuvailla, mutta Mastodon kuulostaa joltisenkin ulkoavaruuteen sinkoutuneelta Thin Lizzyltä.
Neljännellä varsinaisella albumillaan hassuttelijanelikko jatkaa loogista kehitystään muovaten ilmaisuaan omaksuttavampaan kuosiin. Lopputulos ei ole missään nimessä helppo, vaan Crack the Skye lienee orkesterin huuruisin tuotos.
Levy on ulospanoltaan aiempaa tuotantoa suureellisempi ja temaattisestikin hämmentävä. Eetterin pyörteissä kulkeva tarina käsittelee ainakin Rasputinin ruumiin valtaamista, aikamatkustusta ja ulkoavaruudessa sekä henkimaailmassa seikkailua.
Vaikka lyyriset ja musiikilliset teemat ovat aiempaakin korkealentoisempia, bändin kevyesti pehmennetty ulosanti on eritoten melodisen laulun suuren roolin ansiosta helpommin hallittavissa. Enää kuulijalta ei vaadita piinkovaa metallipäätä päästäkseen Mastodonin kanssa sinuiksi.
Runsaat akustiset kitarat, muhevan 70-lukulaiset kosketinmatot ja piirua aikaisempaa kaaosta selväpiirteisempi soitto liittävät Mastodonin komeasti klassisen raskaan rockin jatkumoon. Kyseessä onkin varsinainen musiikillinen runsaudensarvi.
Pearl Jamia, AC/DC:tä ja Bruce Springsteeniä tuottanut Brendan O’Brien onnistuu myös Mastodonin puikoissa erinomaisesti. Soundillisesti runsas kokonaisuus on ilmava mutta ei hukkaa bändin iskevää otetta.
Raain metalliryöpytys ja hurjimmat kiehkurat ovat jääneet taakse, mutta materiaali rysähtelee yhä ankarastikin ja sankka usva kirvelee silmiä. Elämöinti on saatu ronskin rytyytyksen sijasta liitoon tyylikkäillä nyansseilla ja luontevalla dynamiikalla.
Vaikka levyä kuuntelee silkalta fanituspohjalta, siitä on vaikea löytää mitään huonoa. Päinvastoin: elementit ovat loisteliaassa tasapainossa ja biisitkin ovat juuri sopivan haastavia tajuntaan kietoutuvia savulonkeroita. Crack the Skye lieneekin yksi niistä levyistä, joita vanhana kääkkänä luukutellaan hoivakodissa tippa silmässä, harmaa pukinparta lepattaen.