Ceebrolistics-miehen sooloalbumi on elektronisen hiphopin juhlaa.
Matti Pentikäinen toteaa ensimmäisellä sooloalbumillaan olevansa räppääjä eikä laulaja. Lajeja keskenään arvottamatta voi todeta miehen näennäisen monotonisen vokaalityylin välittävän enemmän tunteita kuin mitä aluksi kuvittelisi. Toki on kyse myös siitä, että Pentikäisen riimeissä on tunnetta, jota välittää.
Kuten kaikki Ceebrolistics-perheen julkaisut, Save the King on kunnianhimoista musiikkia, joka ei hetkeäkään ota itseään liian vakavasti. Kappaleiden glitch- ja dubstep-vaikutteiset elektroniset taustat uhkuvat ensimmäisen luokan helsinkiläistä film noir -tunnelmaa. Lähivuosilta ei tule mieleen toista suomalaista elektrojulkaisua, joka olisi yhtä tyylikkäästi ajan tasalla. Pentikäisen jutusteleva vokaalityyli tuo kokonaisuuteen positiivista maanläheisyyttä.
Huippuhetkiä ovat The White Stripesin Seven Nation Armya kierrättävä K I N G, huuruinen avausraita Redelete sekä kieroutuneesti soulahtava Purposearchingone. Osa levyn materiaalista on julkaistu aikaisemmin vinyyliformaatissa, mutta saumakohdat eivät kuulu loistavasta kokonaisuudesta.