MBV on hitaasti aukeava, unenomainen, lämpimästi suriseva pop-orgasmi

18.03.2013

My Bloody Valentinen uutukainen hurmasi kriitikon. ”Toivotan teidät sydämellisesti takaisin levysoittimeeni”, julistaa Tuomas Jalamo arviossaan.

Teksti: Tuomas Jalamo, kuva: Last.fm / My Bloody Valentine

My Bloody Valentine: MBV
Omakustanne

Shoegaze-jättiläisten paluu.

Kuinka moni uskoi Kevin Shieldsin enää säveltävän jatko-osaa Loveless-mestariteokselle (1991)? Vuosikymmenten odotuksen jälkeen todennäköisyys tälle vaikutti häviävän pieneltä.


Levyn ilmestymistä yllättävämpää on se, että bändin onnistuu vastata siihen kohdistuneisiin odotuksiin. MBV on kaikkea sitä, mitä edeltäjänsäkin: hitaasti aukeava, unenomainen, lämpimästi suriseva pop-orgasmi. Valentine on imitoijistaan huolimatta yhä maailman paras bändi itse luomassaan genressä.


On hankalaa yrittää nostaa esille yksittäisiä huippukohtia levyltä, joka toimii parhaiten alusta loppuun kuunneltuna. Albumin flow ei katkea missään vaiheessa. Kaikki kuulostaa täydellisen hiotulta Shieldsin Lost in Translationin soundtrack-sävellykset mieleen tuovasta She Found Now’sta aina hypnoottisiin Nothing Is ja Wonder 2 -kappaleisiin asti. Väliin mahtuu niin Who Sees Youn taivaallinen fuzz-hurina kuin Bilinda Butcherin heleää ääntä kauniisti hyödyntävä New You.


Kenkiinne tuijottavat sankarini – toivotan teidät sydämellisesti takaisin levysoittimeeni!

Arvio on julkaistu Rumbassa 3/13.

Lisää luettavaa