Melrosen parhaat levyt valjusti pakattuina uudelleenjulkaisuina.
Kaikki kunnia nyky-Melroselle, mutta ensimmäisillä levyillään trio oli jotakin aivan muuta kuin se nykyinen baarirock-bändi. Nimetön esikoislevy (1987) ja pian perässä seurannut Another Piece of Cake (1987) ponnistivat Stray Catsin, Peer Güntin ja punkin leikkauskohdasta. Albumit huokuvat hikeä, verta ja konkreettista vaaran tuntua.
Debyyttilevyn avaava biisikolmikko on vailla vertaansa. Hillittömän energiset Rich Little Bitch, Gang War ja Coming Out Soon rähisevät seksistä ja väkivallasta häiritsevällä ja mukaansa pakottavalla tavalla. Tokelan laulu on tasan varmasti uskottavaa, bändin soitto taloudellista ja tiukkaa. Levy kuulostaa siltä kuin se olisi soitettu kovaa ja vähillä päällekkäisäänityksillä.
Meno ei löysty Another Piece of Cakellakaan. Sexuality, I Wanna Go, Little Queenie ja Trouble Bound eivät bändin soundia uudista, muttei ole tarviskaan. Molemmilta levyiltä putoaa viides tähti vain siksi, että on aavistettavissa, miten paljon paremmin tämä voisi potkia keikalla.
Pisin miinus täytyy piirtää Megamanian papereihin. Vähäiset resurssit joo ja pieni markkina-alue joo joo, mutta hävetkää nyt siellä levy-yhtiössä ihan oikeasti. Kyllä näin merkittävät uudelleenjulkaisut voisi pakata oivaltavammin. Minkäänlaista bonusmateriaalia, lisäinfoa tai taustoittamista ei levyiltä tai niiden kansista löydä.