Mobyn paluu menestyksen alkulähteille.
Play teki Mobysta multimiljonäärin, mutta ilmaisumuotoa varioineet jatkoyritykset eivät liene tuottaneet kuin muutaman hassun killingin. Niinpä piti lähteä tekemään Play 2:ta, mutta tuotantoteho on vaimentunut johtuen joko väärästä biorytmivaiheesta tai pelkästään vanhentumisesta ja väsähtäneisyydestä.
Vahvassa osassa ovat sopivan vaihtelevatyyliset naislaulajat, ja kiehtovin viisu on sensuellisti hönkäilty I’m in Love. Myös I Love to Move in Here rytmittyy kerrassaan vetäväksi mustanmöreän räppärin ja sopivan vaimean yleisönhuudatusloopin siivellä. The Starsiin liitetty hurrauslooppi toimii niin ikään hienosti, mutta Alicen tehoa räppäri ainoastaan syö.
Loppupuolen kolmen täysinstrumentaalin putki, hillityn vähäeleiset Degenerates ja Sweet Apocalypse sekä rytmikkäämpi Mothers of the Night, ovat sinänsä kohtalaisen tehokkaita, mutta eivät lähelläkään Mobyn ässätasoa. Kaikeksi onneksi päätöksenä kuultava, kuulaasti hönkäilty nimibiisi jättää kohtalaisen kohottuneeseen mielentilaan.