Kaikille grunge ei ole kirosana
Grunge-estetiikan vaaliminen 2000-luvulla tuppaa helposti jäämään penseäksi ja väsähtäneeksi jälkilämmittelyksi.
Vaikka Turun seudulla vaikuttava Molly Grows Up kurkottelee grungehtavassa vaihtoehtorockissaan 90-luvun alkuun ja sinne Alice in Chainsin ja Pixiesinkin maisemiin, ote on parhaimmillaan mukavan freesi.
Ei yhtye omin voimin kasatulla Sunbaked Flower -debyytillään uutta vehnälajiketta ole kehittänyt, muttei nelikon riuska puolen tunnin repäisy pakkopullaakaan ole. Sen verran kivoja sovituksellisia jippoja bändi on osannut biiseihinsä sotkea. Avausraita Absinthc hurmaa huuruisella koukeroisuudellaan, kun taas No No No Yes tarjoaa hyvää perusjunttaa ja tymäkkää riffittelyä. Singalongissa käyttöön otetaan virkistävän popmelodisempi ote.
Laulaja-kitaristi Juha Niskalan hieman kulmikas ääntäminen ja karjuminen läpäisevät riman juuri ja juuri, mutta etenkin puhtaammissa osuuksissa miestä kuuntelee mielellään.
Tämän näytön perusteella on helppo uskoa, että Molly Grows Up hallitsee hommansa myös livenä.