Uforockia psykedeelisestä autotallista ilman ylläreitä tai pettymyksiä.
Jos otetaan huomioon Monster Magnetin kertakaikkinen verrattomuus erityisesti 90-luvulla, avaruuden huumeparoni Dave Wyndorfin koplan kahdeksas albumi on kohtalaisen yllätyksetön. Toisaalta, vaikka aiemminkin loistaneet huippukohdat ovat nyt lähempänä rivibiisejä, laatutaso pysyy vakaana. Parin biisin pudottaminen olisi silti terästänyt levyn kokonaiskuvaa.
4-Way Diablossa ei joudu pettymään muusta kuin sen tuttuudesta. Mukana on mureasti rockaavien peruselementtien ja simppelisti tarttuvien melodioiden lisäksi ”uutuutena” hiukan koskettimia – tietenkin suurimmaksi osaksi psykedeelisesti ujeltavana mellotronina. Levylle tuovat mukavasti vaihtelua pari toimivaa rymistelyvapaata kappaletta sekä avaruudellinen instrumentaali Freeze and Pixelate.
Huomionarvoisimmaksi esitykseksi nousee verkkaisen jylhästi jytisevä Cyclone, jossa on kunnian päivien kaikua. Hienossa lopetusbiisissä, raakaa virttä muistuttavassa Little Bag of Gloomissa Wyndorf ottaa vaikuttavan saarnamiehen roolin.