Amerikkalaiset indien ihmemiehet yhdessä
Conor Oberstin, Matt Wardin ja My Morning Jacketin Jim Jamesin vuoden 2004 yhteisestä kiertueesta kummunnut projekti tuotti sittenkin julkaisun. Hätäisimmät ovat ehtineet verrata yhtyettä The Traveling Wilburysiin ja jopa Crosby Stills & Nashiin. Näihin rinnastettavaa statusta ei tällä porukalla luonnollisestikaan ole, mutta silti odotukset olivat etukäteen korkealla.
Ongelmana tietysti on, miten kolmen keskenään erilaisen lauluntekijän panokset sulautuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Huoli on pääosin turha, sillä hienoisesta tyhjäkäynnistä ja muutamasta hudista huolimatta Mike Mogisin tuottaman levyn jännite kestää.
Sen verran persoonallisia tekijöiden tyylit kuitenkin ovat, että kunkin kappaleen kirjoittajan tunnistaa välittömästi. Esimerkiksi Jamesin Dear God (Sincerely M.O.F.) olisi istunut suoraan My Morning Jacketin Evil Urgesille. Samoin M Wardin Whole Lotta Losin’ sopisi mainiosti miehen tämänvuotiselle Hold Timelle. Sen sijaan soololevyillään ajoittain sietämättömältä kuulostava Oberst tuntuu hyötyneen vertaistuesta eniten ja vaikuttaa nyt kypsemmältä lauluntekijältä kuin oikeastaan koskaan aiemmin.