Positiivinen emolupaus Turusta.
Törmäsin Myneen ensimmäisen kerran Turku Bandstandin finaalissa kevättalvella 2004. Bändi vaikutti lupaavalta, ja sillä oli jo silloin erinomainen seuranta paikallisen altsuyleisön keskuudessa. Sittemmin pumppu katosi ainakin omasta katsannosta täysin, kunnes nyt on julkaistu ensimmäinen albumi.
Isossa kuvassa bändi on entisensä ja edelleen ehdottoman potentiaalinen. Teatraalisimmat emokliseet saattavat esikoislevyllä käydä hermoille aika ajoin, mutta se on emokliseiden vika, ei yhtyeen. Myne on alallaan erittäin kypsä yrittäjä, ja sitä voi suositella livetilanteessakin kenelle tahansa.
Kiinnostavimmillaan bändi lienee jatkossa. Jo nyt instrumentaaliosioissa bändi esittelee tyylitajuaan ylväällä ja hioutuneella tavalla. Bändi on sekä rytmi- että kitaraosastolla hyvin vahva. Lauluosuudet ja biisit kuntoon, ja vain synkkääkin synkempi mustahuulitaivas on rajana.