Britti-indien progehörhöjen laimennettu paluu.
Twickenhamilaisen Mystery Jetsin vuonna 2006 ilmestynyt Making Dens -debyytti oli virkistävä poikkeus brittiläisessä indierockissa pöhköine proge- ja psykedeliasävyineen. Lähinnä The Coraliin verrattavalla ryhmällä oli pari pikkuhittiä ja mielenkiintoinen taustatarina (laulaja Blaine Harrisonin isä soitti yhtyeen kokoonpanossa), mutta varsinainen läpimurto jäi tekemättä.
Kakkosalbumillaan Mystery Jets on suoristanut ilmaisuaan, mikä ei ole tehnyt yhtyeen musiikille hyvää. Kummallisimpien koukeroiden myötä Mystery Jetsistä on kadonnut suuri osa sen viehätysvoimaa.
Jonkinlaista kehitystä – tiedä sitten mihin suuntaan – Twenty Onella edustavat siellä täällä esiin pulpahtelevat 80-lukulaiset kosketinsoundit sekä napakat, post punk -bassottelut. Sellaisten siivittämä Hand Me Down on levyn onnistunein kappale, kintereillään elektroguru Erol Alkanin tuottama single Young Love sekä kielletyn kasarihedelmän siemenkotineen kaikkineen nielaissut 2 Doors Down.
Suurin osa levystä ei kuitenkaan tee minkäänlaista vaikutusta – puoleen tai toiseen.