Virheetöntä t(r)avis-indietä.
Vuonna 1996 Nada Surf hurmasi taivaskanavat Pixiesistä johdetulla Popular-hitillään. Hetken ajan Popular oli todellinen slacker-anthem ja muodosti Radioheadin Creepin ja Beckin Loserin kanssa itseironisen vaihtoehtorockin pyhän kolminaisuuden.
Ihme kyllä Nada Surf ei jäänyt yhden hitin ihmeeksi. Vuosituhannen alussa bändi osui jälleen ajan hermoon. Let Go (2002) ja The Weight Is a Gift (2005) esittelivät melodisen ja kypsän Nada Surfin, joka oli kuin luotu romanttisten nuorisoelokuvien ja televisiosarjojen soundtrackeille.
Tälle tielle Nada Surf on jäänyt, täytyy sanoa, polkemaan paikoillaan. Newyorkilaisbändin viides albumi on niin kiltti ja mitäänsanomaton, että melodisista ansioistaan huolimatta siitä on vaikea aidosti innostua.
I Like What You Say, Whose Authority ja See These Bones ovat periaatteessa virheettömiä poplauluja, mutta intohimoa tai inspiraatiota niistä ei välity. Ehkäpä Nada Surf haluaakin olla Amerikan Travis.