Kokoelmaboksi ei ole fanien kaipaama Graalin malja sen enempää kuin toimiva perehdyttämispakettikaan
New Order on onnistunut kuluneen parin vuoden aikana tekemään maineelleen enemmän hallaa kuin yhdenkään yhtyeen pitäisi niin lyhyessä ajassa ehtiä tehdä. Samalla kun Anton Corbijnin mainio Control-elokuva on tehnyt Joy Divisionin perinnöstä taas kerran ajankohtaisen, yhtyeen jäljelle jääneet jäsenet ovat nahistelleet julkisesti ja ilmeisesti hajottaneet ryhmän taas kerran.
Aikaisemmin viime vuonna uudelleenjulkaistut New Orderin klassikkolevyt piti vetää pois markkinoilta epäonnistuneen masteroinnin vuoksi, ja nyt tilannetta pahentamaan saapuu jo alun perin vuonna 2002 ilmestyttyään turhaksi tuomitun boksin uusintapainos.
Retron sisältämä musiikki on pääosin loistavaa, ajatonta popmusiikkia, ja mukana on enemmän elektronisen popin klassikoita kuin kahden käden sormilla voi laskea.
Boksin kokoamisen logiikka ei kuitenkaan palvele sen enempää tosifaneja kuin yhtyeeseen vasta perehtyviäkään. Jälkimmäisille on tarjolla jo kolme erilaista hittikokoelmaa, joiden kylkiäisenä ei tarvitse lunastaa kolmea cd:llistä harvinaisuuksia, remiksauksia ja keikkataltiointeja.
Todelliset entusiastit taas jäävät kaipaamaan lukemattomia pois jätettyjä kappaleita, vaihtoehtoisia versioita sekä laulujen ansaitsemaa kunnollista uudelleenmasterointia.