Ryhdikäs uusi elämä jatkuu
Raskasliikkeinen avausbiisi ’Cause I Sez So hätkähdyttää – ei kai nyt sentään New York Dollsista ole tullut Guns N' Roses? Pian päästään kuitenkin vanhaan kunnon rentturockiin ja rollaritouhuun.
Toinen levy uudelleensynnyn jälkeen jatkaa edellisen One Day It Will Please Us to Remember Even This -albumin linjoilla, mutta on hitusen verran kevyempi, avarampi ja vähemmän rockia. Liekö asiaan vaikuttanut tuottajana ollut Todd Rundgren?
Hienoinen linjantarkistus näkyy varsinkin levyn loppupuolen avarissa teoksissa Waking Rainin ja Drowning, joista tulee helposti mieleen The Soundtrack of Our Lives. Myös balladeissa löytyy: Better Than You on Dolls-asteikolla yltiösöpö, ja hyvinkin perinteinen Lonely So Long on linjakas esitys. Ja vielä Trash reggae-versiona.
Krediittilistasta huomaa, että New York Dolls on nykyään oikea bändi – biisintekoon ovat osallistuneet myös kitaristi Steve Conte ja basisti Sami Yaffa. Keskushahmo on silti ihanasti raakkuva David Johansen, joka on todella vedossa.
Ai niin, on tässä rockiakin. This Is Ridiculous on mainiota New York -hipsteröintiä, ja lopetus Exorcism of Despair on sellainen rockbiisi, jonka vain nämä herrat osaavat tehdä.