Omavaraistalouden erinomaista metallisatoa
Pitkään ja menestyksellä itse itseään julkaissut seinäjokelaisbändi ei ole aiemmilla, metalcorevaikutteisilla tuotoksillaan täysin vakuuttanut, mutta nyt mäjähtää iso kivi kalloon. Yhtyeen neljäs albumi on armotonta teknisen kuolometallin ryskettä, joka muistuttaa Meshuggahin matemaattista audiosodankäyntiä suoraviivaisemmalla thrash-otteella räimittynä.
Tuomittujen joukkoon tuntuu olevan levy, jolla ei ole kompromisseja tai myönnytyksiä. Todistetusti laulutaitoinen solisti Ilkka Laitala ei esimerkiksi laula nuottiakaan, vaan ärjyy vimmaisesti äkämystyneen jalopeuran lailla.
Mättämisessä on silti nyansseja ja riffeissä imua: vaikka levy on yhtä tuuttausta alusta loppuun, Nicole onnistuu pitämään kiinnostuksen yllä. Eritoten monenmoisilla liplatteluilla höystetty junttausrumpalointi miellyttää.
Tuomittujen joukkoon lukeutuu niihin levyihin, jotka innostavat vaikka eivät periaatteessa tarjoa muuta kuin genressään ensiluokkaista perustavaraa. Vaan kun asenne ja ilmaisu on piinkovaa, lopputuloksena on mielen puhdistava turpasauna.