Skeittipunk-veteraanit osaavat myös herkistellä.
Skeittipunkkiaan vuodesta 1987 veivannut No Use for a Name on saavuttanut genressään jo veteraanien kastin. Kalifornialaisbändin yhdeksäs studioalbumi henkiikin varmoja otteita: olemme tehneet tämän jo aiemmin, joten tiedämme mitä teemme.
Biisit ovat tuttuun tapaan lyhyehköjä ja ytimekkäitä. Reiluun puoleen tuntiin mahtuu 14 raitaa, jotka sisältävät biisien kestoon nähden huiman määrän lyriikkaa. Kappaleiden nopea tempo pitää kuitenkin huolen siitä, että laulettavaa passaakin olla runsaasti. Pelkillä perusralleilla ei silti täysosumaa saavuteta, rullaavuudesta ja melodisuudesta huolimatta ne uhkaavat puuduttaa kuulijan.
Albumin pelastukseksi nousevatkin perusrykäisyjen sekaan ripotellut ja siten menoa kivasti monipuolistavat balladinomainen Ontario, countryhenkinen kaksiminuuttinen Sleeping Between Trucks sekä alunperin laulaja Tony Slyn sivuprojektille tarkoitettu letkeäpoljentoinen Kill the Rich. Nuo kolme biisiä riittävät nostamaan albumin keskivertoskeittipunkin paremmalle puolelle.