Femme fatalen eleettömyys muuttuu laimeudeksi.
Haluaisin pitää Siiri Nordinista. Hänessä on tavoittelemattomuutta ja röyhkeää karismaa. Kulttuuriperheen 27-vuotias kasvatti ei ole lunastanut lupauksia, joita Killer häneen jätti. Toisella soololevyllään Nordin laulaa ensimmäistä kertaa omia kappaleita suomeksi. Ehkä vuonna 2003 irtohitiksi nousseen Sydämeni osuman sain -kappaleen menestys houkuttelee.
Lyö tahtia on letkeää, hiukan jazz-sävyistä suomipoppia. Nordin laulaa eleettömästi ja bändi soittelee tyylikkäästi. Nordinin femme fatale -asenne toimii, kun kappaleissa on tarpeeksi draamaa. Singlebiisi Viimeisen palasen kuulostaa laskuhumalaiselta Jonna Tervomaalta, ihan hyvässä mielessä. Usein ääni jää kuitenkin välinpitämättömyyden ja laimeuden välimaastoon.
Sanoitukset ovat täynnä latteuksia. Eniten nolottaa, kun Nordin kertoo kreisistä, eläimellisestä elämästään. Nimibiisissä on kauhistuttavaa kevytboogieta: ”Pallo hukassa, ei haittaa / pallo löytyy ja tukan voi laittaa.”
Pieni koekuunteluttaminen sai aikaan eriäviä mielipiteitä. Osaa kuuntelijoista ilmavuus helpotti turboahdetun suomimusiikin aikakaudella. Osa halusi sammuttaa soittimen välittömästi. Lopuilla tuli samanlainen olo kuin Levottomat-elokuvassa: mikään biisi ei tunnu miltään.