”Albumin sanoitukset kurottavat ihmisyyden ytimeen, mutta kuulostavat älyttömämmiltä kuin koskaan ennen”, kirjoittaa Jaakko Kilpeläinen arviossaan.
Notkea Rotta: Notkea maa
Monsp
Notkean Rotan kolmas albumi Kontula Koh Phangan All Night Long (2007) oli täyteläinen sekoitus konerytmejä, Liekehtivät Torsionit -yhtyeen groovea, flow’ta ja messevää tarinankerrontaa. Levy oli kelpo irtiotto, sillä tarinat piripäiden vandalisoimasta Itä-Helsingistä olivat kuluneet jo puhki eri räppärien käsittelyssä.
Hyvät vaihtoehdot Koh Phanganin jälkeisten tarinoiden maisemille taisivat olla vähissä. Palatako Kontulaan räppäämään pikkurikoksista, vai yrittääkö toistamiseen yllättää jollakin uudella?
Levy-yhtiön tuore tiedote lupaa: ”Albumin kantavia teemoja ovat rakkaus ja hyvyys ja niiden merkitys kasvutarinoiden perustekijöinä.”
Rottaa ei ole opittu tuntemaan syvällisenä ajattelijana ja tunteiden tulkkina, ja tuskinpa tunnetaan tämän levyn jälkeenkään. Notkea maa -albumin sanoitukset kurottavat ihmisyyden ytimeen, mutta kuulostavat älyttömämmiltä kuin koskaan ennen.
Levyn kohokohtia ovatkin ne bilebiisit, joissa ryypätään ja naidaan enemmän kuin ajatellaan.
Notkean Rotan flow kuulostaa kankeammalta kuin ennen ‒ ehkä siksi, että epäsuora ilmaisu vaikeuttaa mielikuvien rakentamista ja tarinoissa mukana pysymistä. Kuuntelussa korostuu aiempaa selvemmin riimittely, joka on raptorimaisen kömpelöä.
Notkea Rotta räppää nyt soolona. Poissa ovat muut hahmot ja mc:t, kuten Rautaperse ja Rohtori Laine. Lisäksi livesoittimien määrää on vähennetty. Lamako syynä?
Lopputulos on luonnollisesti tylsempi kuin se olisi ollut suuremmalla tekijäjoukolla.
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, kuva: Juuso Westerlund
Arvio on julkaistu Rumbassa 7/10