Kimmo K. Koskinen kuulee Ozzyn uudella levyllä yhtä vahvaa riffimyllytystä kuin miehen parhailla tuotoksilla – ainakin hetkittäin.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Sony Music
Ozzy Osbourne: Scream
Sony
Kelpoisan Black Rainin (2007) jälkeen Ozzy jatkaa pätevällä, joskin edeltäjäänsä hajanaisemmalla levyllä.
Scream on samaan aikaan moderni ja perinteikäs: siinä on Ozzylle tuttua kepeyttä ja raskautta, jälkimmäistä tällä kertaa pidemmälle vietynä. Kummallisimmillaankin se passaa jokamiehen kuunteluun.
Scream on paikoin vakuuttava, paikoin vähän outo. Kuitenkin juuri tämä kokeilunhalu ja odotettua rehevämpi lähestymistapa tekevät levystä laadullisesti parempaa edeltäjäänsä kiinnostavamman.
Yleistaso on jämerää heavyn pauketta, ja paikoitellen meininki on yhtä jykevää riffimyllytystä kuin No More Tearsilla 1990-luvun alussa – ja sehän on jo paljon se.
Bändin vireä ote on osittain uudistetun miehistön ansiota. Rumpali Tommy Clueftos ja kitaristi Gus G ovat selvästi tuoneet otteisiin lisää virtaa ja ronskia uskallusta. Myös heavy-papparaisen tekemisiä pönkittävät taustavoimat ovat olleet ilmeisen hyvissä tekemisen meiningeissä.
Let Me Hear You Scream –kappaleesta on selvästi leivottu Pimeyden Prinssille yleisöä villitsevää heavyrock-anthemia. Ja kyllä, Ozzy laulaa sen ja muutkin raidat taas kerran ihan pätevästi – juuri niin kuin vain Ozzy osaa.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/10