Provinssirockissa esiintyvät kalifornialaispajauttelijat julkaisivat kahdeksannen studioalbuminsa. Jussi Mäntysaaren mielestä Cypress Hillin ruuti on edelleen kuivaa.
Cypress Hill: Rise Up
Priority
Levy-yhtiöpomo Snoop Dogg kiinnitti Cypress Hillin perinteikkäälle Prioritylle. Tästä intoutuneena yhtye pukkasi pihalle kahdeksannen studioalbuminsa – kuusi vuotta melko vaatimattoman Till Death Do Us Partin jälkeen.
Edellisellä levyllään Cypress Hill flirttaili reggaen ja skan kanssa. Venähtänyt levyntekoprosessi kertoo ilmeisesti siitä, että Rise Upille bändi on halunnut etsiä entistä laajempaa tyyliskaalaa, pomppumetallista trendikkääseen tanssisoundiin.
Kannesta ja Rage Against the Machine -kitaristi Tom Morellon vierailusta voisi päätellä, että levy olisi vallankumousta huutava kutsu barrikadeille. Onneksi albumin kantava voima piilee B-Realin ja Sen Dogin kuvia kumartelemattomassa kiukussa, joka alun perinkin nosti kaksikon rapmaailman kartalle.
Pahimmassa tapauksessa pitkän tauon jälkeen julkaistu levy olisi voinut olla jotain karmivan ja myötähävettävän välimaastosta. Onneksi kalifornialaisten ruuti on edelleen kuivaa, vaikka marihuananpoltolle omistetaan arvattavasti kasoittain riimejä.
Perinteiset rap-biisit ovat albumin onnistuneimpia hetkiä. Linkin Park -mies Mike Shinodan tähdittämä Carry Me Away ja System of a Downin Daron Malakianilla rikastettu Trouble Seeker tuovat mieleen vähemmän mairittelevia muistoja vuosituhannen vaihteen Rock Superstar -kammottavuuksista.
Yhtyeen nälkä ja tahto nostavat kuitenkin levyn reilusti vahvan puolelle.
Teksti: Jussi Mäntysaari, kuva: EMI
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/10.