Helsinkiläisen voimapop-ryhmän voima ei vaikuta
En saa millään otetta Palman debyyttilevystä. Olen kuunnellut tätä 50-minuuttista äänilevyä paljon, avoimella korvalla ja hyvällä tahdolla, mutta levy ei tartu harmaamassaani niin millään. Periaatteessa hyvä melodinen kitararock à la Supergrass on ydinosaamistani, mutta Palmaa en yksinkertaisesti vain ymmärrä.
Vika ei ainakaan ole soitossa tai tuotannossa, sillä Palma selättää tyylikkäästi niin liekkimäisen progemman tavaran kuin rockimmatkin järkäleet. Kosketinsoittimet antavat omaleimaista sointia vähän Atomic Swingin tyyliin, vain paikoitellen Kansas-maastossa suriseva syntikka hitusen tökkii.
Kokonaisuutena albumi tuntuu ihan kauhean pitkältä äänitapetilta, josta erottuvat lähinnä negatiivisella tavalla muovinen discobiisi Dance for You ja positiivisesti kaunis sinkkubiisi Ride Along. Loput yksitoista biisiä tuntuvat näissä korvissa suoraan sanoen keskinkertaisilta tai puolivillaisilta.
Levyn nimi on sopivasti napattu Almost Famous -elokuvasta. Se oli minusta huono pätkä.