”Gossamer tarjoaa kidutetun kultakimpaleen toisensa jälkeen ja liikkuu eteenpäin hektisellä tahdilla. Sisällön kaksijakoisuus tuo lopulta valtavasti tarttumapintaa: tämä levy sopii yhtä hyvin tanssilattialle ja sängynlaidalle”, kirjoittaa Antti Piirainen arviossaan.
Teksti: Antti Piirainen, kuva: Columbiawiki / Wikipedia
Passion Pit: Gossamer
Columbia
Tervetuloa masennuslääkepopin maailmaan. Passion Pitin Michael Angelakos on mies, jolla on rutkasti ongelmia, ja Gossamer on hänen psyykkisen horjumisensa dokumentti. Onneksi se kaikki puetaan kimmeltäviin pop-kaapuihin, ja lopputulos on kuin farmakologisesti terästetty mansikkajäätelö.
Demonien manaamissessio on intensiivinen. Musiikillinen jännite purkautuu holtittomasti. Kuuntelijan ei tarvitse odottaa kauaa, ennen kuin tarvitaan uusi nostatuskohta, ettei esittäjän sisäinen ahdistus nousisi liian suureksi. Gossamer tarjoaa kidutetun kultakimpaleen toisensa jälkeen ja liikkuu eteenpäin hektisellä tahdilla. Sisällön kaksijakoisuus tuo lopulta valtavasti tarttumapintaa: tämä levy sopii yhtä hyvin tanssilattialle ja sängynlaidalle.
Gossamerin syvyys on vaivaannuttavaa, täynnä subjektinsa epätoivoa ja hetkiä, joita ei saisi levylle ilman melkoista rohkeutta. Kaikkea kantaa se, että levyn kappaleet ovat loistavia pop-sävellyksiä, joissa koukkuja on enemmän kuin kalastusaluksella.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/12. Kuuntele levy Spotifyssa.