Nuoren pop-lahjakkuuden helponoloinen toinen levy.
Kolme ep:tä ja vuonna 2006 julkaistu debyyttialbumi Top Quality Bones and a Little Terrorist esittelivät itseään etsivän, hieman ujon oloisen nuoren lauluntekijän, jolla kuitenkin oli hyvä korva melodioille. Kakkosalbumi Kill Hollywood Me lunastaa nuo lupaukset ainakin osittain ja on Perssonin raikkain teos tähän mennessä.
Fireside-rumpali Per Nordmarkin kanssa sovitettu ja tuotettu levy pohjaa näiden kahden lahjakkuuksiin, rytmiin ja melodiaan. Rummut ovat levyllä poikkeuksellisen pinnassa, mikä ei kuitenkaan häiritse, sillä Nordmark on hyvin musikaalinen, melkein melodinen rumpali.
Britta Perssonilla tuntuu olevan elliotsmithmäistä taipumusta tuplata laulujaan, mutta sekin toimii. Perssonin lähes täydellisessä pop-äänessä on The Sundaysin Harriet Wheeleriä, 10 000 Maniacsin Natalie Merchantia ja jopa Sixpence None the Richerin Leigh Nashia. Melodiat toimivat pitkälti juuri Perssonin ekspressiivisen äänen varassa.
Sanoitukset ovat hauskan arkisia, ja muutenkin meno on niin reippaan ruotsalaista, ettei tätä voi olla rakastamatta. Täydellinen kevätlevy. Kyllä ne ruotsalaiset osaa.