Ääntä, vimmaa ja haikaloja.
Yksikään itseään kunnioittava journalisti ei sorru käyttämään sellaisia termejä kuin ”naisrock” tai ”tyttörock”. Pintandwefallin esikoisalbumin kohdalla on kuitenkin otettava käyttöön termeistä jälkimmäinen.
Wow! What Was That, Baby? on nimenomaan tyttörockia siinä missä Buzzcocksin tai Supergrassin varhaiset hitit ovat poikarockia. Rock ilman etuliitteitä on yleensä kovin tylsää.
Pintandwefall voitti toukokuussa Ääni & Vimma -kilpailun, mikä oli Flown kaltaisten kaupunkifestivaalien ja lastenmusiikin uuden nousun ohella vuoden paras kotimainen popuutinen. Kvartetin nappasi tamperelainen GAEA, jonka ensimmäinen kiinnitys Pintandwefall on.
Ja melkoinen kiinnitys onkin! Naamioissa esiintyvä espoolaiskvartetti tarvitsee vain yhden säkeen hurmatakseen kuulijan: ”Little girl likes Poets of the Fall / It’s almost Pintandwefall, so she's our fan”.
Eikä yhtye tarvitse kovin monta tahtiakaan saadakseen kuulijan koukkuunsa. Wow! What Was That, Baby? on pullollaan energisesti roiskittua garagerockia, joka on parhaimmillaan ihan yhtä tarttuvaa ja tanssittavaa kuin The Hives tai Franz Ferdinand.
Kappaleessa Somewhere I’d Be Worshipped paljastuu yksi Pintandwefallin vahvuuksista: ”Everyone participates in our band / I think it's also brilliant!”
Toisin sanoen kaikki Pintandwefallin jäsenet – Dumb, Crazy, Tough ja Cute Pint – tekevät yhtyeelle biisejä ja sanoituksia. Nelikosta jokainen osuu levyllä napakymppiin vähintään kerran.
Oma suosikkini on Tough Pint, jonka kaksi merellistä kappaletta, What Is Shark ja John the Seahorse, ovat levyn erikoisimmat ja erottuvimmat. Niiden kulmikkaat rytmit ja melodiat voisivat olla The Slitsin tai synkistelyn unohtaneet Siouxsie & the Bansheesin tekosia.
Iso osa Pintandwefallin viehätystä piilee sanoituksissa. Osansa levyllä saavat niin haikalat, seksi, Jack White kuin ulkoavaruuden oliot. Levyn kenties paras kappale That X-Box huipentuu filosofiseen ajatelmaan: ”I have an X-Box / You've got a Nintendo / But that's a bit different / Yeh!” Vive la différence!