Jalostunutta osaamista ja oivaltavaa kokonaisnäkemystä
Janne Westerlundin luotsaama Plain Ride on hitaasti kiiruhtaen ehtinyt kolmanteen albumiinsa. Oma linja löytyi viimeistään toissavuotisella Strange Trialilla, eikä dramaattisia korjausliikkeitä ole tehty.
Silti House on the Hill on edeltäjäänsä verrattuna hillitympi ja pelkistetympi kokonaisuus. Pääosassa ovat kappaleet, ja musiikki on aavistuksen akustisempaa, mietteliäämpää ja folkhenkisempää kuin aiemmin.
Mietteliäisyyttä löytyy myös lyriikoista. Westerlundin suhteellisen suorissa teksteissä on kaihoa, kaipuuta ja eskapistisia viittauksia. Toisinaan kerronnan metodina on pohdiskeleva, toteava ja liki pysäytyskuvamainen havainnointi, olkoon kohteena sitten kertojan ulkopuolinen tai sisäinen maailma. Parhaimmillaan tekstin ja musiikin liitto on täysin saumaton.
Plain Ride hallitsee edelleen suvereenisti tunnelman kehittämisen taidon. Pienellä nyanssien säätämisellä ja taustainstrumentaatiolla yhtye kykenee halutessaan kasvattamaan tai pidättelemään soittoa kappaleen jännitteen siitä lainkaan kärsimättä.
Bändin jonkinlaiseksi tavaramerkiksi muodostunut kontrastien hyväksikäyttö akustisen soinnin ja maanisen sähköisen junnauksen välillä on keskittyneempää kuin aiemmin. Keikoilla huikeasti soivan Mannerheimintien hypnoottinen loppujumitus kuulostaa levyllä liki strukturoidulta, minkä vuoksi suurin dronetusorgasmi jää kokematta. Sen sijaan suobluesvariaatio Backwaters lähtee komeasti lentoon Sami Virosen huuliharpputyöskentelyn ansiosta.
Kappalemateriaali on ilahduttavan monipuolista aina pienistä, hauraista lauluista (White, One More Round) kunnon gospelvaikutteiseen paisutukseen asti (Shadows Guard). Myös yleislinjasta poikkeava ja elokuvallisemmin soiva kirjailija Alfred Döblinin inspiroima Black Waters toimii ja tarjoaa variaatiota muuhun äänimaisemaan.
Suosikkibiisi vaihtuu kuuntelukertojen myötä, mikä on aina hyvän albumin merkki. Rukouksenomaisesti alkava Blood Bath nivoo langat hienolla tavalla yhteen ja päättää upeasti konstailemattoman omaleimaisen mutta yhtenäisen levyn. Sitten on hiljaista.