Basistin sooloa kuuntelee paljon mieluummin kuin bassosooloa.
Ladytronin entisen basistin soololevy kuulostaa määritelmänä luotaantyöntävältä, mutta brittiläinen Pop Levi onnistui murtamaan nyrpeät mielikuvat jo viimevuotisella The Return to Form Black Magick Party -debyytillään.
Nopealla tahdilla syntynyt Never Never Love jalostaa ensilevyn kimaltavaa glam-poppia, joka ei täysin lunastanut siihen kohdistettuja odotuksia. Ilmeisimpien vaikuttajien, kuten T. Rexin ja Roxy Musicin, lisäksi läpi puskevat muun muassa Princen, Lenny Kravitzin, George Michaelin ja David Bowien äänet.
Vaikkei Levi valitettavasti vieläkään anna elekronisten juurtensa kuulua soolomateriaalissaan, Never Never Loven tuotannossa on enemmän sävyjä kuin toisinaan tasapaksuksi poljennoksi lipsahtaneessa debyyttialbumissa.
Popeimmillaan Levi liikkuu aivan The Arkin, Mikan ja jopa Wet Wet Wetin kintereillä, mutta useimmiten artistin kunnianhimo kuljettaa kappaleita kauemmas valtavirrasta – ikään kuin biisinikkaria hävettäisi tehdä puhtaan kaupallisia pophittejä. Näin ollen Levin purkassa säilyy maku pitempään kuin peruslistapopissa, mutta sen jauhaminen ei ole yhtä helppoa.