Rantaruotsalaisten progeyllätys tuulettaa tunkkaista genreä.
Prime Moverin Imperfekt olisi helppo ohittaa rantaruotsalaisten progena, sillä sitähän tämä on. Genesis ja Marillion löytyvät sukupuusta – mutta tämä on myös luovaa, korkeatasoisesti ja oivaltavasti toteutettua sekä riemastuttavan omaperäistä ja raikasta. Toisin sanoen viidennellä levyllään Turun seudulta ponnistava Prime Mover on niin hyvässä iskussa, että ollaan aivan kansainvälisellä tasolla.
Sebastian Teirin sanoitukset käsittelevät kaikkea katoavien kyläkauppojen ja internetin väliltä. Ne eivät silti lankea siihen patsastelevaan objektiivisuuteen, johon progessa joskus törmää. Ja kyllä säveltäminenkin sujuu: avausbiisi Telefonsamtal från Norrin synariffistä olisi itse Tony Bankskin kateellinen.
Levyn keskivaiheilla on varsinainen melodioiden keidas, johon ensimmäiset viittaukset löytyvät jo basisti Roger Nymanin Sväljer mina ordin lopusta.
Huvittavasti alkava In i dimman on huikaisevan kaunis kappale, ja olisi paremmassa maailmassa valtava hitti. Kansansävelmäinen säkeistömelodia on kaunis, mutta kertosäe on sulaa kultaa.
Toinen pääasiallinen biisitekijä Michael Karlsson on myös hyvässä vedossa, mutta Teir vetää pidemmän korren. Nymanin sävellykseen tehty kolmiosainen, levyn päättävä En yrkeshjältes vedemödor on kymmenminuuttinen kolossi, joka kutoo levyn teemat yhteen.
Viides piste tulee juuri näistä viehättävän arkisista sanoituksista, raikkaasta otteesta maailman tunkkaisimman genren parissa sekä uskosta omaan asiaan muotien ja trendien tuolla puolen.