Norah Jonesin kilpasisko esittäytyy
Pennsylvaniasta ponnistava ja esikoislevynsä julkaiseva Priscilla Ahn tekee korealaisista juuristaan huolimatta hyvin amerikkalaisen oloista musiikkia.
Sellaista, jonka voi helposti kuvitella syntyneen uneliaassa pikkukylässä nuoren naisen istuessa kesäiltana kitara sylissä kotitalonsa kuistilla. Ja jossa unelmista tulee totta: pikkukylästä muutetaan suureen kaupunkiin – kuten Ahnin tapauksessa Los Angelesiin – ja pian kierretään konsertoimassa kaukaisissa paikoissa – kuten Ahnin tapauksessa viime heinäkuun Pori Jazzissa.
Ahnia ei ole suotta verrattu Norah Jonesiin, vaikka hänen pääasiallinen instrumenttinsa on pianon sijaan kitara. Artistien levymerkkikin on sama, perinteikkäänä jazz-levyjen julkaisijana tunnettu Blue Note.
Jonesmaiseen tapaan Ahn tekee melodisia ja herkkiä kappaleita, jotka sopivat popformaattiin, mutta joissa kaikuvat selkeästi myös juurevammat sävyt, kuten folk, jazz ja country. Jonesmaiseen tapaan Ahnin musiikki on myös oikein miellyttävää. Se ei ärsytä, mutta jää etäiseksi ja on kovin helppo unohtaa saman tien.