Televisiosta tuttua nukkekotipoppia.
Jopa heidän nimensä ovat cooleja. Galla Durant ja Carim Clasmann muodostavat englantilaisen tyttö–poika-duon, jonka musiikkia on luonnehdittu lelutronicaksi. Kaksikko tekee liki kokonaan perkussioäänistä koostuvaa poppia, jossa elektronisia ääniä höystetään lelusoittimista lähtevillä kilkutuksilla.
Yhdysvalloissa Psapp on noussut kulttisuosioon soluttautumalla televisioon. Heidän kappaleitaan on taitavasti ujutettu Greyn anatomian ja OC:n kaltaisiin hittisarjoihin. Niinpä Tiger, My Friend ei olekaan uusi levy, vaan uudelleenjulkaistu debyytti vuodelta 2004; silti se voisi ihan hyvin olla menestyneen kakkoslevyn The Only Thing I Ever Wantedin (2006) seuraaja, niin sama on molempien soundi.
Psapp tuo mieleen rauhoittavia napsineen Fiona Applen tai Suzanne Vegan 90-luvun levyt, mutta kuulostaa silti lähinnä itseltään. Jotain kodikasta ja kotikutoista tässä on, kuin tanssiaiset barbeja edeltävän ajan nukkekodissa, sateen kipittäessä kattoa pitkin peltohiiren lailla.