Kysykää viikatemieheltä.
Timo Pieni Huijaus on löytänyt vihdoin kavereita, joista äitikin olisi ylpeä. Aiemmin lähinnä Elastisen sivupotkuna kuullun miehen vuolas riimivirta pääsee paremmin oikeuksiinsa ajattelevalla hiphop-levyllä kuin klubirapin komppaajana. Pyhimys on jo todistanut pystyvänsä siirtymään sulavasti seurasta ja tyylistä toiseen, joten hänen kohdallaan levy jatkaa tasaista laatutyötä.
Pyhimys ja Timo Pieni Huijaus riimittelevät saumattomasti yhteen ja toisiaan kunnioittaen. Sen sijaan laajan tuotantokaartin työstämät soundit eivät joka kappaleessa yllä sanojen tasolle. Timo Pieni Huijauksen omat taustat ja Olan biitit ovat levyn parhaimmistoa. Myös piikikäs Tekonauruu ja liian lyhyt Lähtölaskenta osuvat asiaan kokonaisuuksina.
Melankolisesti jytisevä levy tarkastelee ihmisyyden eri puolia kahden sanavalmiin miehen näkökulmista. Pääpaino on lajimme epäonnistuneissa yksilöissä ja turmiollisissa teoissa. Pohdiskelevat tekstit eivät kuitenkaan osoita sormella tai esitä suoria kysymyksiä, vaan kehottavat katsomaan peiliin. Samassa veneessähän tässä.